Sarfvikin senioreiden useita vuosia kestänyt voittoputki sai jatkoa männä viikolla Messilässä. Voiton avain oli tällä kertaa upeasti 43 pistettä pelanneen Erkki Kangasniemen käsissä. Pelkästään takaysillä hän keräsi huimat 26 pistettä. Häntä säestivät toki hienosti pelanneet (syntymäpäiväsankari) Maria Elemo-Räisänen, 37 pistettä ja Pirkko Sipilä 36 pistettä.
Messilän joukkue pelasi kauttaaltaan hyvin. Olavi Hellman parhaimpana keräsi 38 pistettä ja Jan Store hänen kannoillaan 37 pistettä. Vielä kymmenenneksi yltänyt Pentti Kirjola ja yhdenneksi päätynyt Reijo Lindberg saivat kukin kokoon 30 pistettä. Ero Hellmanin ja näiden välillä oli näin ollen vain kahdeksan pistettä. Sarfvikin kohdalla ero ensimmäiseksi ja kymmenenneksi tulleen pelaajan välillä oli 23 pistettä.
Huippukunnon täsmällisesti ajoittanut Kangasniemi ratkaisi kisan Sarfvikin hyväksi 333 – 331. Tasaiseksi siis meni. Hieman vajaaksi Messilän rynnistys silti jäi, vaikka puhe aamulla kieli jostain muusta. Kiertopalkinto Hippo jäi edelleen vieraiden palkintokaappiin. Hippo on Jukka ja Anneli Torstilan Kilimanjaron vuoren juurelta ostettu ja tähän tarkoitukseen lahjoittama kiertopalkinto. Tässä yhteydessä luonnollisesti herää kysymys, kuinka korkea on Kilimanjaro? Oikea vastaus ei löydy seuraavalta sivulta vaan tämän jutun lopusta.
Messilän kenttä oli loistokunnossa. Korkeista ja tuuheista raffeista annettiin vieraille kaikki tarvittavat varoitukset (madaltuvat kuulema mestaruuskisojen jälkeen). Nämä varoitukset eivät olleet turhia, mutta eivät ne tuskaa lievittäneet. Kun kaikki muukin tieto oli annettu, valpas vieras keksi vielä kysyä; ”mikä on stippi tänään?”. En tiennyt vastausta, mutta lupasin selvittää. Kenttämestari Marko Suokas oli aamuinfon jälkeen sopivasti hollilla klubitalon edessä, joten ei kun kysymään. ”En tiedä. Tänään ei ole mitattu, mutta eiköhän se jotain 2,8 luokkaa ole”, valaisi Marko. Tieto ei enää ehtinyt kiriä muille pelaajille, enkä muista kerroinko edes oman flightin jäsenille. Minua voisi kenties hyvällä syyllä syyttää sisäpiiritiedon hyödyntämisestä.
Viikko ennen kisaa Sarfvikin senioreiden puheenjohtaja (nimipäiväsankari) Marianne Kangasniemi laittoi hätäviestin; ”meitä naisia on tulossa enemmän kuin kutsussa mainitut neljä, muodostaako se ongelman.” Ei minkäänlaista ongelmaa vakuutin, ja toivotin kaikki lämpimästi tervetulleeksi. Aamuinfossa asiasta mainitessani Erkki Kangasniemi sanoi Messilän komeiden miesten olevan tähän syy. Kaikkia puheita ei tietenkään pidä uskoa, mutta hankalaa tuota käsitystä on mennä torjumaankaan.
Pelipäivän sää oli ihanteellinen. Aivan ihanteellinen. Senioreiden kannalta ei enää ole niin suurta merkitystä, mikä kesäkuukausista on kaunein ja lämpimin. EU-jäsenyyden myötä (huumoria) elokuusta on tullut yhtä hieno lomakuukausi kuin heinäkuusta konsanaan.
Kuten käytännöksi on muodostunut Messilän keittiö myötävaikutti panoksellaan hienoon päivään. Yhdeksän lihapullaa pelaajaa kohti ei voi olla tekemättä vaikutusta! Palvelupäälikkömme Anna tuotti tulokset ennenkuin ehdimme sanoa kissa, ja tulokset olivat järjestelmässä heti ja näkyivät tasoituksessa seuraavana päivänä.
Marianne Kangasniemen, Marika Borg-Summasen ja Kapo Toivosen kanssa oli ilo kiertää kenttää. Hyväntuulista juttua riitti koko kierrokselle. Sarfvikin vuosittainen kohtaaminen on alkanut jo vuonna 2002 ja on tärkeä osa meidän kilpailukalenteriamme. Kutsu Sarfvikiin ensi vuonna tuli palkintojenjaon päätteeksi. Kutsu otettiin mielihyvin vastaan, ja ensi vuonna me kyllä näytämme!
Messilän joukkueessa pelasivat yllä mainittujen lisäksi; Terttu Nevalainen (35), Arto Ollila (34), Tarja Järvi (33), Mirja Keskitalo (/32), Kapo Toivonen (31) Simo Leporanta (31), Pirkko Sani (27) ja Jukka Torstila (20).
Heino päivä kaiken kaikkiaan. Mukava kohtaaminen mukavien ihmisten kanssa kaunissa maisemissa, hienokuntoiset väylät, kansainvälisen tason raffit, nopeat greenit ja stippi luokkaa 2,8. Ja niin, Kilimanjaron korkein huippu on 5 895 metriä meren yläpuolella. Melkein yhtä korkea kuin Messilän kenttä on takatiiltä pelatessa pitkä.
Jan Store
